Miksi sen seinän täytyy olla olemassa

Oliskohan aika päivittää?
Salilla oon käynyt enemmän kun lukenut lakia ja EU:ta. On ihan mukavaa huomata kun punttien nosto alkaa tuottaa tulosta, lihakset kehittyy ja sen myös näkee eikä huomaa ainoastaan painojen lisäämisenä. Paljon on kuitenkin vielä matkaa, onneksi ei ole kiire minnekään vaan haen kouluun sittenkun tuntuu siltä että oon valmis. Eihän sitä koskaan tiedä vaikkeivät huolisi mua edes kuntotesteihin asti, katsovat vaikka ettei tommosesta skolioosiselästä poliisia tule.Tosin se ei onneksi näy päällepäin.

Hankalin kuntotestin osa-alue tulee mulle olemaan varmasti seinän ylitys. Oon käynyt harjottelemassa tuossa läheisen koulun kentällä n. 180cm korkeella lautaseinällä enkä ole kertaakaan päässyt yli, se ei vaan onnistu. Muutaman kerran on ollut aika hilkulla mutta voimat ei oo sitten kuitenkaan riittäneet (ja sitäpaitsi tuon seinän kanssa saan aika paljon jaloilla apuja joka ei oo hyvä juttu). Yhtenä lauantai-iltana nähtiin kaverin kanssa maijja ajelemassa tämän kentän vierestä kun olin treenailemassa, nauroin että ois pitäny pysäyttää ja kysyä vinkkiä.

Kuka ton poliisilain muka muistaa ulkoa?

Kotiuduin juuri salilta ja mähöän sohvalla facebookaten ja blogia päivittäen. Oli kyllä tosi jees käydä taas, kävin kaverin kans ja vatsalihaksia tuli treenattua ihan jo nauraessakin. Eipähän ole sitä tuskan irvistystä naamalla ainakaan koko puoltatoista tuntia. Sain myös mm. kuulla että teen takareisiä paljon enemmän oikeella jalalla- muttakun se on parempi(= parempi lihaksisto koska vasen on aavistuksen oikeeta lyhyempi) jalka kun vasen. Yritän tehä jotain tolle vasemman jalan hylkimiselle mutta piru kun on vaikeeta, siis oikeesti! Treenaan tota vasenta sitten kyykyillä, jospa se auttais. Niin ja mainitaan vielä ettei toi vasemman jalan toispuolisuus haittaa elämää muuta kun esteettisen haitan kannalta- jonka senkin vain minä huomaan.

Oon lukenut myös tuota poliisilakia pääsykokeita varten, vaikka luultavasti haen vasta ensi kevään hakujaksossa. En nimittäin usko että saan itseeni syksyksi tarpeeksi hyvään kuntoon. Mutta tuohon poliisilakiin- siis _miten_ sen voi muistaa kokonaan, kertokaa mulle?? Tai kuinka sanasta sanaan se pitää muistaa ja tietää, kun en tiedä sitäkään.
Tilasin myös EU-perusteoksen pääsykokeita varten, ajattelin sitäkin alkaa lukemaan kun se mulle saapuu. Onneksi yläasteella tuli päntättyä EU:ta ihan kiitettävästi, ei oo niiin hirvee muistaminen edessä. Sanon vielä että on muuten rankkaa toi oppiminen; kun oikeesti keskittyy siihen mitä lukee niin väsymys on taattu. En yhtään ihmettele miten sitä lukioaikana oli aina niin väsynyt, enkä ees ollut mikään himopänttääjä.

Miten se olikin noin kivaa

Tänään kävin ekaa kertaa elämässäni ihan oikeella kuntosalilla, miten on mahdollista että se oli niin supermahtavaa? Ajattelin aluksi että se ois mulle vaan pakkopullaa jota teen vaan tavotteeni saavuttamiseksi mutta mitä vielä, oisin viihtyny vielä toisenki tunnin. Mun ohjaajakin oli ihan mahtava tyyppi, tsemppasi ja kannusti.

Ensiksi teen tuolla "perus"ohjelmalla jonkin aikaa ennenkun tehdään sen mun ohjaajan kanssa mulle ohjelma noiden polamkin kuntotestien perusteella. Musta on niin siistiä että sain vihdoin aikaseksi lähteä tuonne, ja oli mukava huomata etten ollutkaan lihasvoiman osalta niin rapakunnossa kun aluksi kuvittelin. Juoksumatolla oisin mielellään hikoillu vielä paljon pidempään sen kymmenen minuutin sijaan mitä mulla jäi aikaa ennenkun kyyti saapui.
Alkuviikon lomailen poissa paikkakunnalta joten silloin en treenaamaan pääse, mutta aloitan entistä virkeämpänä sitten kun palaan taas vanhaan tuttuun arkeen.

"Eikun musta tulee poliisi"

Pohdin pitkälti koko yläasteen mikä musta tulee isona. Ysillä täytyi valita minne jatkaa; lukio, amis, ammattilukio vai sittenkin joku muu? Päätin silloin että luen aineenopettajaksi. Hain siis lukioon, taidelinjalle ja pääsinkin sinne.
Lukion aikana rupesin miettimään että ehkä se opettajan homma ei olekaan mun juttu, koiraharrastus on mulle niin tärkeä ja lähellä sydäntä että haluaisin liittää sen mun työnkuvaan jossain vaiheessa. Jos en heti niin joskus. Opettajan työ ei myöskään ole hirveän fyysistä tai jännittävää (okei tarkennetaan, ei sillä tavalla jännittävää kun haluaisin), halusin työn jossa saa joka kerta töihin mennessään miettiä mitähän tänään tapahtuu. Tähän väliin joku tahtoo aina huutaa että samaa haisevien juoppojen kuskaamista se poliisin työ on joka vuorolla mutten minä aattele sitä niin. Toisaalta totta, mutta mun mielestä jokainen ihminen (ja keikka) on oma erilainen ja persoonallinen tapauksensa. Jaksan myös vakaasti uskoa että tämä työ sisältää (edes vähän) muutakin, muutenhan siitä tehtäis aivan liian helppoa.

Päätin siis lukioaikana että tahdon poliisiksi. En alottanut silloin mitään päämääräistä treenaamista hullunkiilto silmissä(sen aloitin vasta muutama viikko sitten). Silloin lähinnä luin mitä poliisin työ vaatii, kuntotesteistä enimmäkseen. Tuo kuntopuoli tulee olemaan mulle se haastavin juttu mutta siihenpä ei auta muu kuin treeni. Onneksi olen suhteellisen hyvässä peruskunnossa, lihasvoima on se missä on eniten parannettavaa. Mutta eikö se niin mene että mikään ei ole mahdotonta kun vaan jaksaa uskoa itseensä?
Sitten jos (haluan ajatella että kun) joskus saan kirjeen jossa kerrotaan mun tulleen valituksi opiskelemaan poliisin perustutkintoa, pidän tietysti suurimmat kakkukahvit ever, mutta haluan myös ajatella että pääsisin vielä jossain vaiheessa lukemaan itseni koirapoliisiksi ja saisin terveen ja toimivan virkakoiran. Sitten tää ois aikalailla täydellistä.